Karpuska on metsän synkkä kaksikko lasissa — karpalo ja puolukka, kaksi marjaa jotka eivät ole koskaan oppineet olemaan kilttejä. Yhdessä ne ovat kuin se tuttu kaveriporukan pari, josta tietää ettei ilta lopu ainakaan tylsästi — eikä välttämättä kovin järkevästi.
Väri on tumman rubiinikuun punainen, aromi vihjaa hillosta jota ei ole vielä sokeristettu eikä koskaan tultukaan. Kun viini koskettaa kieltä, hapokkuus tervehtii ensin — reippaasti, kättelemättä, hieman liikaa silmiin katsoen. Perässä tulee puolukan hillitty, metsäinen lämpö, joka pyöristää kulmat ja muistuttaa, että tässäkin on sydän. Pieni, hapan sydän, mutta sydän.
Karpuska on viini niille, jotka tietävät mitä haluavat eikä se ole liian makea — ja jotka ovat valmiita perustelemaan tämän valinnan myös puolisolleen. Parhaimmillaan saunan jälkeen, kun ei jaksa enää kehua mitään erinomaiseksi mutta ottaa silti toisen lasin. Ehkä kolmannenkin. Metsä sen tietää.

