Helmiviin on kesän kruunu lasissa — mansikan täyteläinen, aurinkoinen makeus kohtaa raparperin terävän, armottoman hapokkuuden. Yhdessä ne muodostavat suhteen, joka toimii kuin huono pariskunta: toisella on karvainen kieli, toinen on muuten vaan älyttömän karvainen.
Tämä viini on syntynyt tilaustyönä. “Tehdään viini ja juodaan se” — niin tehtiin ja juotiin. Siitä ei paljon kesäjuhlille jäänyt.
Helmiviin on parhaimmillaan viileänä. Se on juuri sen verran täydellinen, että harmittaa. Sopii yhteen mummolan keittiön, ylijääneen kakun ja sen tunteen kanssa, että tänään ei oikeastaan tarvitse mitään muuta. Jos haluaa hienostella, tarjoile mansikan kera — mutta kyllä tämä menee alas ilmankin, ja nopeammin kuin arvasi.

