Kirkas, mustaviinimarjan raskas huokaus marraskuun harmaudessa, mitäänsanomaton tuoksu, joka tuntuu kiljulta, mutta jättää suuhun öljymäisen, epämiellyttävän mustaherukan maun. Nautinto, joka ei ole nautinto – mutta saa kuitenkin humalan tuntumaan juuri siltä, miltä sen pitääkin.
Kirkas ja öljyinen kuin marraskuun ilta, jolloin sade hakkaa ikkunaa ja ajatus paremmasta on vain etäinen muisto. Muhepuli on viini niille, jotka eivät pelkää hiljaisuutta, vaan kaatavat sen lasiin.
Muhepuli ei hymyile. Se nyökkää hiljaa, antaa hetken maistua ja muistuttaa, että joskus paras seura on oma seura. Se on viini niille, jotka ovat joskus miettineet, miksi kaikki parhaat ideat syntyvät vasta marraskuussa.
Nautitaan huoneenlämpöisenä, villasukat jalassa ja valot himmeinä. Parhaiten se seuraa sadepisaroiden tahtia ikkunalasiin ja sitä pientä kaipuuta, jota ei tarvitse selittää kenellekään. Sen kanssa ei kaipaa seuraa – mutta toivoo silti, että joku ymmärtäisi.

