Tuulahdus alkukesän vesisateista, märästä nurmikosta ja siitä hetkestä, kun aurinko yrittää väkisin kuivata sukat, mutta epäonnistuu. Tässä juomassa yhdistyy voikukan kapinallinen katkeruus ja kuusenkerkän vihreä toivo.
Kuukkaviini ei yritä olla hienostunut. Se on viini niille, jotka eivät pelkää pientä poltetta poskissa ja muistelevat nuoruuden kesäöitä, jolloin mitään ei ollut, mutta kaikki oli kuitenkin aivan tarpeeksi.
Parhaimmillaan nautittuna jäähdytettynä vanhasta oluttuopista, laiturin nokassa, tai missä ikinä lokit ja elämä huutavat yhtä aikaa. Sopii yhteen sateen, auringonlaskun ja ajatuksen “mitä jos tämä olikin hyvä idea” kanssa, kun ei enää tiedä onko kello liikaa vai liian vähän. Jos haluaa hienostella, koristele lasi voikukan terälehdellä – mutta menee kyllä alas ilmankin.

